Myytti pienen luokkakoon merkityksestä elää ja voi hyvin?

2.4.2015 Porin kaupunki sai mieluisia uutisia Opetus- ja kulttuuriministeriöltä, joka jakoi 30 miljoonaa euroa valtionavustusta luokkakokojen pienentämiseen ja Porin osuus oli tästä noin puoli miljoonaa. Luokkakokojen pienentämistä pitkään ajanut entinen opetusministeri Krista Kiuru kertoi Satakunnan Kansan haastattelussa, kuinka ”Avustuksella tuetaan opettajia heidän haastavassa työssään. Lisäresurssit tukevat keskeisesti myös lasten oppimista ja pärjäämistä pitkällä aikavälillä.”. Kiuru tarttuu tässä pitkään opetusmaailmaa kohahduttaneeseen aiheeseen, joka ponnahtaa silloin tällöin esille. On varsin loogista ajatella, että jos opettaja pääsee opettamaan pientä luokkaa, oppimistuloksetkin paranevat. Lasten vanhemmille tulee tällöin ajatus, että jos heidän lapsensa on luokassa, jossa on 16 oppilasta, opettajalla riittää aikaa tutustua lapsiin paremmin ja oppimisen tehokkuus kasvaa. Mutta onko todellisuus näin yksinkertaista?

Eri maiden hallitukset ja vanhemmat yhdessä ovat jo monia vuosia olleet yhteistyössä, jotta saadaan luokkakokoja pienennettyä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lähes 77 % kansalaisista on sitä mieltä, että verorahoja tulisi käyttää luokkakokojen pienentämiseen mieluummin kuin opettajien palkkojen nostamiseen. Tämä on poikkeuksellisen korkea luku, kun miettii sitä, kuinka harvoin Yhdysvalloissa ollaan yhtä mieltä mistään. Lähtölaukauksen luokkakokokeskustelulle on saattanut antaa yksi tunnetuimmista luokkakoon vaikutuksista kertovista tutkimuksista – projekti STAR Tenneseessä 1980-luvulla. STAR-projektissa tutkittiin 6000 lapsen oppimiskokemuksia, kun heidät sijoitettiin satunnaisesti pieniin ja suuriin luokkiin. Pienistä luokista oli alettu keskustella 1980-luvulla ja tutkimuksesta saatiin selville, että lapset suoriutuivat paremmin pienissä luokissa kuin isoissa luokissa. STAR:in tutkimustulosten myötä lukuisat maat ja Yhdysvaltain osavaltiot rupesivat käyttämään miljardeja dollareita luokkakokojen pienentämiseen. Tässä kuuluisassa tutkimuksessa on kuitenkin se puute, että tutkimuksesta oli informoitu etukäteen opettajille ja vanhemmille. Heille ilmoitettiin tutkimuksen toteuttamisesta varhaisessa vaiheessa, minkä myötä iso joukko motivoituneita vanhempia puuttui peliin mukaan ja sai lapsensa siirrettyä pienempiin luokkiin tutkimusten ajaksi. Samaan aikaan pienempien luokkien opettajat tiesivät, että heidän luokkansa oli tarkastelun kohteena, mikä tarkoitti sitä että pienempien luokkien oppilaat saivat varsin hyvät lähtökohdat opiskeluun tutkimuksen ajaksi.

Luokkakoosta on vuosien mittaan tehty lukuisia tutkimuksia, joista 15 %:ssä löydettiin tilastollisesti merkittäviä todisteita siitä, että oppilaat menestyvät paremmin pienemmissä luokissa. Suunnilleen saman verran osoitti, että oppilaat menestyivät huonommin pienissä luokissa. 20 %:ssa ei löydetty mitään vaikutusta luokkakoon eroille. Loput tutkimukset ovat taas löytäneet suuntaan tai toiseen todisteita, jotka eivät ole kuitenkaan missään nimessä tarpeeksi vahvoja minkäänlaisten todellisten johtopäätösten tekemiseen.

Tutkija Sirkku Kupiainen Helsingin yliopiston koulutuksen arviointikeskuksesta esittää MTV:n haastattelussa 3.2.2014, että oppilaiden osaamisen välillä ei ole mitään systemaattisesta yhteyttä luokkakoon kanssa. Kupiainen on tutkinut luokkakokojen vaikutusta oppimiseen vuosia ja hän pohjaa väitteensä lukuisiin kansainvälisiin tutkimuksiin. Mielenkiintoista, mutta totta - oppimisen taso on todettu jopa heikkenevän, kun on pieni luokkakoko kyseessä. Yhdeksi ongelmaksi Kupiainen sanoo, että opettajat eivät välttämättä aina muunna opetusmetodejaan, kun opettaja siirtyy opettamaan pienempää luokkaa. Tällä hetkellä alakoulujen luokkien luokkakoko on keskimäärin n. 19,7 oppilasta. Kupiaisen mukaan suuri osa opetuksesta tapahtuu tänä päivänä ryhmätöiden kautta, minkä myötä onnistunut ryhmätyöprosessi vaatii mieluummin yli 20 oppilasta kuin alle 20.

Joka tapauksessa hommansa osaava, innostunut opettaja saa omalla esimerkillään oppilaat innostuneeksi oppimisesta isoissakin luokissa. Mikäli opettaja saa oppijat löytämään oman intohimonsa, ottamaan vastuun omasta ja toisten oppimisesta ja opettamisesta, oppilaat oppivat paremmin – on kyseessä sitten iso tai pieni luokka. Jokainen oppilas tarvitsee ympärilleen ihmisiä, joilla on kysymyksiä kysyttävinä ja jotka painivat samojen ongelmien ja aiheiden parissa. Mitä enemmän oppilaita on, sitä enemmän vaihtelua syntyy keskusteluun, kun oppilaat pääsevät työskentelemään yhteistoiminnallisesti eri ryhmissä ja avaamaan mielipiteitään aiheisiin liittyen. Tällöin luokan henki elävöityy ja sitouttaa lapsia oppimiseen niin, että passivoituminen jää vähemmäksi. Tänä päivänä lukuisat koulutustutkijat ovatkin yhtä mieltä siitä, että opettajan taidoilla on enemmän merkitystä oppijan menestyksen kannalta kuin luokan koolla. Tietääköhän Krista Kiuru tämän?

Lähteet

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hatkahdyttava-loyto--mita-pienempi-luokka--sita-huonommat-tulokset/2786954

http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194971522071/artikkeli/pori+sai+puoli+miljoonaa+luokkakokojen+pienentamiseen.html

Gladwell, Malcolm 2015. Daavid ja Goljat.